Juicen vuoden 2002 Vaiti, aivan hiljaa -albumin puhelaulu, joka kertoo karun tarinan.
”Hän rotvalliin paiskasi savukkeen, sen tumppasi alle jalkineen. Siitä kantapäähän hän sävärit sai. Oli myöhäinen ilta ja lauantai. Porttikonkiin hän luumuili ruiskuineen. Neulan survaisi kyynärtaipeeseen. Tutki sormella peräaukkoaan. Ei kierteestä irti hän tahtonutkaan. Mutta, Äiti, hän latkii viiniään tyttöporukassa isän kanssa riideltyään. Isä pakeni keskioluträkälään, poika porttikonkiin piikittämään. Hän kaiveli kännykän korvalleen. Sillä soitteli numeroon salaiseen. Näppäili koodin mutkikkaan. Sen ainoan, millä pääs´jatkamaan. Mutta, Äiti, hän latkii viiniään tyttöporukassa isän kanssa riideltyään. Isä pakeni keskioluträkälään, poika porttikonkiin piikittämään. Jossain kulmilla myöhemmin tapasi hän puolivakinaisen tyttöystävän, joka kiillotti neulan ja kiitoksenaan anto kundille omista aineistaan. He taivalsi auringonnousuun päin. Käsi lanteella toisen, vierekkäin. Eivät aivan ehtineet huomiseen. Jäivät jalkoihin kaupungin liikenteen. ”